Näin vuoden alussa kun Joulu on taas tullut ja mennyt sekä Uudet Vuodet, on hyvä katsoa hieman taakseppäin kulunutta vuotta ja miettiä, mistä todellakin on kullakin syytä olla kiitollinen. Kiitollisuus on kuitenkin avaintekijä ihmisen onnellisuuteen, ja sen puute on hyvin ikävä seikka huomata.
Englanniksi on sanonta: “The attitude of gratitude”, eli kiitollisuuden asenne. Amerikkalainen life coach Anthony Robbins, ehkä maailman tunnetuin sen sortin valmentaja, usein kertoo kiitollisuuden painoarvosta ja sen merkityksestä ihmisen elämän terveyden ja tyytyväisyyden valossa. Ilman kiitollisuutta on yksinkertaisesti mahdotonta löytää tasapaino elämässään.
Itse kun katson taakseppäin kulunutta vuotta, minulla on erinomaisen paljon mistä olla kiitollinen 2017 osalta. Tämä oli oikeastaan monumentaalisen merkittävä ja suuri vuosi minun kohdallani. Ensiksi, kauan odotettu elämänkertani ammattipainissa (ns. showpainissa) Battleground Vahalla tuli ulos toukokuussa USAlaisen Crowbar Pressin kautta. Sitten minut nimettiin historian ensimmäiseksi – hektellisesti väliaikaiseksi – Valhalla Nordic wrestling-mestariksi, kunnes 8.7 menin Tukholmaan ja ottelin yhden pitkän painiurani hienoimmista otteluista 44-vuotiaana, ja selätin ruotsalaisen Timmy Forcen tullakseni kiistättömäksi uudeksi mestariksi. Sitten syyskuussa, Suomen ensimmäinen supersankariteemainen toimintaelokuva Rendel tuli valkokankaalle, jossa minulla oli kiistättä leffan näyttävin tappelusekvenssi roolihahmossani Jimmyn tappelussa vastaan Rendel-sankaria. Sitten marraskuussa, It Came From The Desert-leffa sai Suomen ensi-iltansa Night Visions festareilla Helsingissä, ja tässäkin elokuvassa minulla oli keskinäinen rooli. Sitten vielä vuoden lopuksi, 2.12 Suomen suurimmassa vuosittaisessa wrestling-tapahtumassa Talvisodassa, voitin Suomen FCF painimestaruuden viidettä kertaa liki 24-vuotisella painiurallani.
Ja vielä näiden kaikkien lisäksi minulla on ollut kunnia toimia personal trainerina, kuntovalmentaja lukuisien asiakkaiden suhteen tämän vuoden aikana, oli he sitten tavallisia duunareita tai kisailevia atleetteja. Kaikesta tästä on pakko olla kiitollinen, ja tämän lomassa, minulle nousee mieleen yksi merkittävä seikka. Sietsemän vuoden siunaus.
Nääs, olen huomannut omassa elämässäni, että joka seitsemäs vuosi jotain todella merkittävää tapahtuu omalla kohdallani. Juuri kävin läpi tämän kuluneen vuoden virstanpylväät. Tämä siis oli se tuorein seitsemäs vuosi minulle. Seitsemän vuotta sitten, vuonna 2010, saavutin painiurani kultaisen graalin kun debytoin ammattiapainin luvatussa maassa Japanissa ja minusta tuli maanlaajuinen stara yli yön. Siitä seurasi kaksi Japanin mestaruutta tulevina vuosina ja lukuisia pääotteluita nousevan auringon maassa. Seitsemän vuotta sitä ennen, vuonna 2003, aloin kouluttamaan suomalaisia ammattipainissa ja minusta tuli Suomen pro wrestling-pioneeri. Tästä lähtölaukauksesta vuosien saatossa minusta muodostui Pohjoismaiden menestynein wrestling-painija kautta aikojen (kaikella kunnialla edesmenneelle aseveljelleni Tony Halmelle). Seitsemän vuotta sitä aiemmin muutin synnyinmaastani Kanadasta Suomeen, vuonna 1996, ja siihen on hyvä lopettaa tämän osalta, sillä te varmaan saitte jo pointtini.
Eli kun katsotte omaa elämäänne nyt vuoden lopulla, kysykää itseltänne omalla kohdallanne, mistä kaikesta minulla on todellakin syytä olla onnellinen ja kiitollinen? Antakaa muiden postailla mielikuvia täydellisestä elämästä SoMessa, mutta ota sinä ja muutu oman elämäsi supersankariksi ja päätähdeksi. Kerran vain täällä eletään.
Michael “Body Mike” Majalahti
www.bodymike.com
www.starbuck.fi
www.majalahti.com
Recent Comments