On ollut sekä ällistyttävää että hauskaa huomata, kuinka fitnessbuumi Suomessa on tuottanut ylikyllästetyn tarjonnan niin kuntosaleja kun personal trainereitä viimeisien vuosien aikana.

Kuten kaikki hitti-ilmiöt, kopioita tulee perässä ja yleensä laatu heikkenee ja homma pikkuhiljaa vesittyy. Tämä oli nähtävissä Hollywoodissa Star Warsin jälkeen 70-luvun loppupuolella, kun skifibuumi käynnistyi oikein kunnolla, tai Arskan Conanin ja Terminatorin jälkeinen liuta samanhenkisiä lihaskimpputekeleitä. Sama trendi näkyi luomumarkkinoilla ruoan suhteen, ja nykyään pitää tehdä perusteellinen pohjatyö, että tietää oikeasti ostavansa aitoa luomua. Sama ilmiö on nähty joka ikisella sektorilla, joka on jossain vaiheessa lähetenyt vetämään, oli kyseessä sitten autoteollisuus, IT-ala, peliteollisuus, vaatetyyli, hiustyyli … you name it!

Itse olen ollut ns. ”salirotta” jo 28 vuotta. Kun aloin kuntosalitaipaleelle muuttamaan elämääni 15-vuotiaana skolioosin runtelemana, finninaamaisena kynäniskana, kuntosalikulttuuri oli vielä enempi tai vähempi harvojen ja valittujen touhua. Asuin Fitchburgissä, Massachusettsin osavaltiossa USAssa. Vuosi oli 1988, ja kouluissa oli muutama vuosi taannoin ollut rotusotia: latinot vastaan valkoiset vastaan mustat. Jännitteitä oli vielä ilmassa, ja asuimme miltei slummialueen reunalla. Oli pakko lähteä selviytymään ja muuttamaan kohtaloaan ennenkuin hait tulivat ja perivät. Kuntosali oli minulle vastaus. Siitä lähti taival, joka kantoi muutaman vuoden sisään sellaista hedelmää, ettei kukaan enää ennen pitkää ryppyillyt. Voisin rehellisesti miltei väittää, että kuntosali ja erityisesti World Gym Fitchburgissä oli pelastukseni alku.

Nyt olen tullut 43 ikävuoteen ja nähnyt paljon maailmaa niin painijana kuin muusikkona. Olen nähnyt, kuinka kulttuuri ylipäätänsä on muuttunut, ja monet trendit ovat tulleet ja menneet. Alan kokea itseni vanhaksikin joskus, kun osaan samastua nyt isäni näkemyksiin silloin, kun itse olin nuori.

Elin läpi EAS-brändin synnyn ja alkubuumin. Juu, se aikakausi, jolloin proteinijauheet haisivat kuin ulkohuusi ja ei ollut satatuhatta lisäravinnetta markkinoilla. Kun olin 21-vuotias, taisin ostaa ekat kreatiinit. Aluksi ostin jotain no-name shaibaa ja totesin, ettei se toiminut. Sitten kokeilin EAS:n kreatiinia, ja avot, viikon sisään penkkini nousi 275 paunasta 315 paunaan, ja sillä sain neljä puhdasta toistoa! Olin myyty. Natikkapoikana moinen luku ei ollut lainkaan paha 178-senttiselle nuorelle miehelle, kehonpaino taisi hillua jossain 90–95 kilon välillä.

Mutta takaisin asiaan: siis kuntosaleihin ja ylenpalttiseen tarjontaan tänä päivänä. Nykyään olen itsekin personal trainer tehtyäni töitä alalla jo 12 vuotta. Olen ällistynyt kuntosalien määrästä per neliökilometri Suomen suurkaupungeissa. Kuinka asiakkaita voi riittää jokaiseen mestaan, että liiketoiminta olisi kannattavaa? Olen äimän käkenä seurannut, kuinka personal trainereitä on vuotanut markkinoille joka raosta ja piipusta myös. Osalla näistä ei ole edes varteenotettavaa kompetenssia kantaa ”personal trainer” –nimikettä.

Nääs, hervoton into ja muutaman vuoden treenikokemus ei vain riitä. Katson lehtipisteissä lukuisien treenilehtien määrää ja mietin itsekseni, että onko oikeasti kaikille näille lukijakuntaa ja ostajia Suomen kokoisessa maassa? Olen myös nähnyt kuntosalilaitteiden kehityksen, osa tästä hyvää ja osa tästä huonoa. Jotenkin kysyn itseltäni, kun katson hyvin varustettuja fitnessklubeja: onko järkeä pitkälti passiivisen nykyihmisen istua laitteisiin suorittamaan tuettuja harjoitteita pitkän istumatäyteisen työpäivän jälkeen? Maalaispoikajärkeni sanoo, että ei. Vapaissa painoissa ja seisomisessa olisi huomattavasti enempi järkeä, näin funktionaalisesti ajateltuna.

Mutta myyntipitchejä on monia, ja jokaisella salilla ja treinerillä on argumenttinsa. Osa kansasta ostaa ihan ummikkona mitä trendit määräävät, kun toinen osa taas perehtyy paremmin siihen, mitä verhon takana oikeasti kytee. Kansaa kai jossain määrin vielä riittää tähän kaikkeen, kun ruokateollisuuskin on joutunut katsomaan ainesosat uuteen uskoon tuotteissaan kautta linjan. Jokainen on nykyään jonkun sortin tietäjä, ja Internet auttaa tasapäistämisen prosessissa tässäkin, oli tämä sitten hyvä tai paha asia.

Mutta kysymys kuuluu: kuinka pitkään tämä buumi voi jatkua? Talousmarkkinoilla piikki saavutettiin ja romahdus alkoi meilläpäin vuonna 2008. Vielä me madellaan aallon pohjalla jotenkin kahdeksan vuotta myöhemmin, pahimmassa ja pisimmässä lamassa mitä itse muistan. Kuplien on tapana puhjeta, ja fitnessbuumille jossain vaiheessa tapahtuu ihan sama. Tämä toki ei ole meille fitnessyrittäjille hyvä asia, mutta se on odotettavissa, kuten jokaisen kohdalla kuolema.

Ehkä tässä nyt jo on jotain aistittavana ilmassa, kun näitä halpoja saliketjuja on tullut aikamoinen määrä Suomeenkin. Oli sitten 14,90€/kk tai 19,90€/kk tai 29,90€/kk, on hankala ymmärtää, kuinka moisella bisnessmallilla voi suomalainen yrittäjä lyödä leiville. Tämä kun ei ole edes Saksa puhumattakaan USAsta. Tietyt PT-palvelut lykkäävät paketteja ulos bulkkina tarjoten samoja pohjia ja ohjelmia olit sitten mies tai nainen, vanhempi tai nuorempi, tavoitteesta riippumatta. Ja kansa vain ostaa, mutta koko ajan enempi vain halvimmalla mahdollisella hinnalla millä saa. Harvat ja valitut, jotka tietävät paremmasta ja vaativat parempaa, ovat taas luku erikseen, mutta he eivät säädä markkinoita kuten massat.

Sieniä sateella. Vanha suomalainen sanonta pitää kutinsa nykyisen fitnesstrendin ja buumin kohdalla. Tarjontaa on ihan hervottomasti, ja on jo tässä vaiheessa yrittäjien haastavaa saada kunnon markkinaosuus per naama näin kilpaillulla, pienellä alueella.

Ennustan, että me palataan samoihin lähtökuoppiin kuin ennen fitnessbuumia silloin, kun kupla puhkeaa. Ja se tarkoittaa, että harvat ja valitut jäävät. Tositreenaajat ja ne, jotka oikeasti haluavat kohentaa elämänlaatuaan. Mutta muoti-ilmiönä fitnesstrendi tulee kärsimään pahan inflaation. Salien ja treenareiden ylitarjonta johtaa romahdukseen ennen pitkää, se on väistämätöntä. Vesittynyt laatu ja liukuhihnapalvelu tulee jättämään lukuisan määrän asiakkaita antipatioitten kouriin. Laadun tärkeys ja merkittävyys tulee taas nousemaan, mutta ostajia tulee olemaan vähemmän.

Jokainen omalla kohdalla kyllä tietää, mille puolelle jää seisomaan (tai makaamaan) päivän päätteeksi, kun kuntokupla prakaa.

Michael ”Body Mike” Majalahti