Elämme keskellä ns. fitnessbuumin kulta-aikaa ja kuntosaleja tai paremminkin kuntokeidaksia on kaikkialla jo ylitarjontaan asti. Yksi asia, joka minua sekä puhuttelee että ihmettyttää on se, kuinka nämä fasiliteetit ovat täynnä vaikka mitä koneita ja laitteita, kun taas vapaitten painojen osasto on hyvinkin rajoittunut useammassa paikassa.
Ajatellaanpas hetki treenikulttuurin historiaa ja menneitä aikoja. Antiikin Kreikassa jo oli jonkinlaisia kuntosaleja, joissa taistelijat ja sen semmoiset kävivät kasvattamassa voimiaan. Antiikin patsaat todistavat, että lihaksikkaan kropan estetiikka on yhtä vanha kuin ihmishistoria. Eivätkä lihakset sieltä itsestään ole tulleet synnyinperimänä tai muulla poppakonstilla.
Satavarmasti ennenaikaan ei ole ollut koneita, joilla treenata. Kuitenkin, ihmishistoria on täynnä hyvässä tikissä olevia henkilöitä, joidea kädenjälki on vielä havaittavissa ja maine vielä elää. Ennenaikaan toki kulttuuri kun oli erilaista ihmiset tekivät ruummillista työtä ja suorittivat tehtäviään fysiikan avulla. Oli kyseessä soutaminen tai kiipeily saaliin perässä tai sitten kyntö pellolla, porukka oli moninkerroin aktiivisempaa kuin nykyihminen. Ei ihme, että isoisämme olivat fyysisesti kovemmassa tikissä kuin meidän yhteiskuntamme nykyään.
Kautta aikojen reaalivoima ja vahvuus ovat tulleet vapaiden painojen liikuttamisesta. Oli sitten kyseessä kivimöhkäle, jota piti siirtää, tai puunhalot, jotka tuli kantaa, ihmiset käyttivät kokonaisvaltaisemmin kroppaansa vapaitten painojen nostelussa ja kannossa verrattuna nykyihmiseen. Todellakin, teknologia ei ole ollut meille pelkästään hyväksi.
Vietämme tänään pitkälti 90 % ajastamme passiivisina. Istumatyö, älylaitteiden hypnoottinen palvonta ja mukavuudenhakuisuus ovat korvanneet kokonaisvaltaisen ruumiinkulttuurin jokapäiväisessä elämässä. Enemmistöllä meistä on tehosekoittimet, tiskikoneet ja internet. Kaikki nämä tekevät ihmisestä vähemmän aktiivisen ja enemmän passiivisen. Sitten vietämme ehkä puolitoista tuntia salilla muutaman kerran viikossa ja käymme ehkä semi-säännöllisesti lenkillä ja oletamme, että tämä määrä liikuntaa johtaa hyvään kuntoon. Oikeastiko?
Mietitään asiaa hetken. Onko mahdollista ihmisen saavuttaa todellinen vahvuus ja potentiaalinsa minimaalisella efortilla? Jos suoristaa kaikki mutkat, onko tämä yksilön todelliseksi eduksi kehityksen näkökulmasta? Kuntosalikoneet tuovat mukavan vaihtelun treeniin, myönnän sen, erityisesti jos ne ovat ergonomisesti oikein suunnitellut. Pääset kohdentamaan treenin juuri tiettyyn lihakseen, mikä taas puoltaa bodausta, mutta ei kehon kokonaisvaltaista kunnonkohoitusta tai kauttaaltaan vahvistumista.
Oma kantani koneisiin on, että ne ovat mainiot lopetusvälineet, kun halutaan polttaa kyseinen, spesifinen lihas loppuun (eli vetää siitä yksittäisestä lihaksesta kaikki lopputehot irti). Koneet toimivat avustavissa liikkeissä täydentävinä elementteinä tukiessaan lihaksen pääliikettä, joka pitäisi kuitenkin aina tehdä vapailla painoilla. Mutta tämän sanottuani totean, että koneet ovat loppujen lopuksi turhia. Jos ihminen osaa käyttää omaa kroppaansa ja hänellä on tietoa (tai hakee osaavalta valmentajalta tiedon), hän pystyy koko vartalon harjoittamaan päästä kantapäähän vapailla painoilla hyvin tehokkaasti. Tämä lähestymistapa ei toki puolla mukavuusasteikkoa millään tavoin, mutta kehitystä kyllä. Koneet tulisi täten siis nähdä toissijaisina avustavina työvälineinä eikä missään nimessä ensisijaisina vaihtoehtoina.
Nykyihminen on aika hauras olio. Sekä psyykkisesti että fyysisesti nykyihminen ei kestä läheskään samalla tavalla kritiikkiä, käskyjä tai edes tauteja kuin menneet sukupolvet. Vaikka teknologia ja lääketiede ovat menneet eteenpäin ja elämme yltäkylläisyyden aikoja, nykyihminen on jostain syystä hauraampi kuin koskaan aiemmin. Immuniteettijärjestelmä, erinäisten sairauksien lisääntyminen ja DNA-perimän ällistyttävä heikentyminen ovat hyvin puhuttelevia seikkoja nykymaailmassa. Miettikää asiaa: vaikka lääketiede on pystynyt pidentämään ihmisen keskimääräistä elinaikaa, se ei ole pystynyt lisäämään yhtään hyviä, viriilejä nuoruusvuosia! Kaikki lisäkilometrit tulevat vasta matkan loppupäästä, kun terveys on jo heikompi ja jaksaminen on rajallista. Sitten on psyykkinen puoli, joka on hyvin haavoittuva nykypäivässä: koko internet huutaa herkkähipiäisesti joka ikista asiaa, ja kaiken pitäisi olla niin poliittisesti korrektia ja steriiliä, että suorastaan tukehduttaa ja alkaa oksettamaan. Voisi hyvin luottavaisesti todeta tässä, ettei Mannerheimilla olisi mitään saumaa olla iso päällikkö nykypäivän Suomessa eikä myöskään Kekkosella. Mitä on ihmiskunnalle tapahtunut, että meistä on tullut niin hauras ja ohutnahkaisen haavoittuva?
Mutta takaisin painoihin ja treenifilosofiaan. Väitän edelleen, että menneitten aikojen lähestymistapa treeniin on ylivoimaisesti paras ja oikea. Ihminen on tehty käyttämään kroppaansa, tukilihasjärjestelmäänsä sekä tasapainoaan. Vapaat painot puoltavat vahvasti tätä argumenttia.
Itse oltuani personal trainer viimeiset 13 vuotta ohjeistan kaikkia asiakkaitani vapaitten painojen harjoitteluun niin pitkälti kuin heidän nykyinen kuntonsa sen sallii. Lähden rakentamaan heidän kanssaan todellista voimankehitystä ja kuntopohjaa, jotka hyödyttävät yksilöä tästä eteenpäin kautta elämän. Päälinjat omassa lähestymistavassani toteutetaan aina vapailla painoilla, niin tangoilla kuin käsipainoilla kuin kahvakuuloilla kuin oman painon harjoitteilla, että henkilö pääsisi oikeasti vahvistumaan funktionaalisella tavalla. En näe mitään muuta järkevämpää argumenttia tai lähestymistapaa. Historia jo puoltaa tätä, ja opit kannattaa ottaa runsaista historiamme esimerkeistä, ettei tarvitse kaikkea harhailua kokea väkisin kantapään kautta.
Michael ”Body Mike” Majalahti
Recent Comments